Nämä kaikki laulut on tehty Eveliinan kanssa. Ne on hyvällä tavalla korneja ja naiiveja, mutta sitähän lukio on. Laulut kuvaavat jokaista vuotta minun mielestä jollain tavalla.
2005, Ollille, Annalle, Kaisalle, kaikille, jotka valmistu samana vuonna, kaikille meidän luokkalaisille.
YLIOPPILASLAULU
Aurinko paistaa
ja sulle sattu,
päähän toi valkonen hattu,
Suusi on hymyssä,
pää hipoo pilviä
ja kynnet on lakattu.
Pöydät notkuu herkkuja,
karjalanpiirakoita, boolii ja voileipäkakkuja.
Otat vastaan vieraita,
kättelet heitä,
ehkä kohotat maljoja.
Aamulla kun katselet auringonnousua,
muistelet haikeudella lukioaikoja,
kyynel vierähtää silmäkulmasta,
kirmaat kohti uusia haasteita.
Sinä olet ihana, kaunis ja rohkea,
kuin koivu sorja ja notkea,
tai tähti taivaalla loistava.
Sinä olet ihana, kaunis ja rohkea,
kuin valkee pilvenhattara,
tai tähti taivaalla hohtava.
Kierrät pöydästä pöytään,
kaikki kyselee mitä susta tulee isona.
2006, Nikolle, Darjalle, Veeralle, Hannalle ja Mariialle
HAIKEUDESTA
Nuoruuden haikeudessa yhdistyy kaikki saavuttamatta jäänyt ja
oma salaisuus, ett´ jonain päivänä onni kääntyy,
tässä käy ihan hyvin ja kaikki pelastuu.
Kuinka monta kertaa haikeus on tullut
käyttämättä jättämistäni tilaisuuksista,
joita joka puolelta tarjottiin.
Menneet hyvät ajat on ohi jo,
jäi vain kaunista surua,
taivaalle tuijottelua.
Haikeus on vivahdus kaikkiin klisheisiin,
se on ihania kuvia,
nuorista ja tunteellisista ja herkistä,
yksin sateessa.
Pieni hymy huuilla tai aamuyöllä kävelemässä rannoilla.
Yöretket leikkipuistoissa, keinut, lehdet,
hitaasti satava lumi.
Kumpi on haikeampi, ilta vai aamu?
Liittyykö haikeus menettämiseen vai jonkun hyvän muistamiseen?
Onko haikeus se aika, jota ei enää ole
vai se, jonka toivoisi vielä tulevan?
Haikeus on vivahdus kaikkiin klisheisiin,
se on ihania kuvia,
nuorista ja tunteellisista ja herkistä,
yksin sateessa.
Pieni hymy huulilla tai aamuyöllä kävelemässä rannoilla.
Yöretket leikkipuistoissa, keinut, lehdet,
hitaasti sulava lumi.
Haikeus tulee, kun mitään muuta ei enää ole.
2008 Villelle
YLIOPPILASMIEHEN YLISTYS
Ilomantsin metsiköstä nousi
poika nuori,
Ontronvaaran pellon reunaa
kulki hymyhuuli.
Tuo on mies me´estä tehty,
sokerista sorvaeltu,
suu somasti laulamahan,
jalat taiten tanssimahan.
Pese silmät, pää silitä,
harjaa hatun aluset.
Kuules sie tuhannen vanha,
ja ylioppilasmies!
Tuo hattu, jok´ on sulla,
tuot ei kanna kaikki miehet,
eikä pojat puoletkana,
kolmannetkana kosijat.
Verka on Virosta saatu,
Säteristä säälitetty.
Kuules sie tuhannen vanha,
ja ylioppilasmies!
Tuo lyyra, jok´ on sulla,
tuot ei kanna kaikki miehet,
eikä pojat puoletkana,
kolmannetkana kosijat.
Puuhka on tuotuna Turusta,
Saksan linnast sametti.
Tuo hattu jok´ on sinulla,
tuot ei kanna kaikki miehet.
Tuo lyyra jok´ on siulla,
tuot ei kanna kaikki miehet.
Tokrajärven tolloturvat, Lylyvaaran lylleröiset,
Kirvesvaaran kiltit miehet,
Sonkajan soriat sulhot.
2009, Jaakolle
PEHMEETÄ
Ihmiset on suoria selkiä,
tai taloja, joiden ikkunoissa ei näy valoja.
Ne on tyhjiä kuoria,
luulee olevansa vuoria
yksin hiljaa paikallaan.
Kuitenkaan sinä et oo kuin kuori,
kuitenkaan sinä et oo iso vuori.
Sulla on sisällä paljon pehmeetä, paljon pehmeetä.
Ei tarvii tehdä suuria uhrauksia,
kunhan lämmität sitä, joka istuu vierellä.
Et sä tarvii suuria suunnitelmia,
kunhan huolehdit siitä, joka on sua lähellä.
Kavereita kasassa,
ystäviä ympärillä.
Ollaan yhdessä maailmaa vastassa,
Otetaan yhdessä vastaan koko maailma!
No comments:
Post a Comment