Monday, December 28, 2009

-

-
Huoneessa on painajaisen maku. Pojassa popcornin ääni.

Vihreässä sohvassa ihmisen jälki. Meluisassa kahvilassa kodin olo.
Puisella tuolilla on hyvä istua, sinä kuulostat kauniilta ja näytät ihan vieraalle.
-

Seattle


jazzia aamuyöllä, keittiössä teetä.
vähän rommia, puhetta hiljaa.

äänettömiä ajatuksia
ilman liikkeitä kohti seuraavaa päivää
kevyitä raskaita sanoja
odotusta ilmaa.






kevyitä raskaita sanoja
ja odotusta ilmaa.

Sunday, December 27, 2009

lumi lunta



Sleeping on the soft snow,
having dreams like cold shivers.

Waking up in the middle of the sentence
takes my breathe away.

I could walk outside for hours,
and get my cheeks frozen red.



Friday, December 25, 2009

Monta merta

Tää meni Veeralle, jos se tekis laulun.

Monta merta

Vettä -
kuin monta merta ja
kaikki järvet yhteensä ja jokainen itketty pisara.

sataa -
kuin isku kun sinä sanoit ettet enää halua.
Iskee syvälle, se kohta on kipeä jo.

Pisaroita suuria kuin ajatukset,
pieniä kuin teot,
lunta pehmeää kuin iho,
jäätä kovaa kuin ihminen voi olla.

Sataa, iskee suoraan
siihen rinnan ja vatsan väliin,
johon kaatuessa lapsena ja
jäin maahan haukkomaan henkeäni.

Hukutan ajatukset moneen mereen,
kosketukset lähtee lumisateella.
Unohdan kuin sateen jälkeen on raikasta
ja mustat lehdet kiiltää katulampun valossa.

Sunday, December 13, 2009

tattaripoika, the buckwheat boy

Tattarityttö, suu täynnä hunajaa,
ja oranssien kukkien terälehtiä.
Silmät sumua marraskuussa,
sitä sinisen sävyä, joka sulattaa lumen ja tunteellisten sydämet.
Posket punaset sanoista,
mutta sydän vielä tyhjä,
tyhjä tyhjä
jonkun kohta tulla.


Buckwheat boy, your mouth is full of honey,
and yellow petals,
and your eyes like the mist is in November,
like the blue that melted the snow and
the hearts of clever girls.

Cheeks are red from the words,
but heart is still empty,
waiting to open,
and for somebody to come.

Tuesday, December 1, 2009

Ylioppilaslaulut 2005-2009

Nämä kaikki laulut on tehty Eveliinan kanssa. Ne on hyvällä tavalla korneja ja naiiveja, mutta sitähän lukio on. Laulut kuvaavat jokaista vuotta minun mielestä jollain tavalla.

2005, Ollille, Annalle, Kaisalle, kaikille, jotka valmistu samana vuonna, kaikille meidän luokkalaisille.

YLIOPPILASLAULU
Aurinko paistaa
ja sulle sattu,
päähän toi valkonen hattu,
Suusi on hymyssä,
pää hipoo pilviä
ja kynnet on lakattu.

Pöydät notkuu herkkuja,
karjalanpiirakoita, boolii ja voileipäkakkuja.
Otat vastaan vieraita,
kättelet heitä,
ehkä kohotat maljoja.
Aamulla kun katselet auringonnousua,
muistelet haikeudella lukioaikoja,
kyynel vierähtää silmäkulmasta,
kirmaat kohti uusia haasteita.

Sinä olet ihana, kaunis ja rohkea,
kuin koivu sorja ja notkea,
tai tähti taivaalla loistava.
Sinä olet ihana, kaunis ja rohkea,
kuin valkee pilvenhattara,
tai tähti taivaalla hohtava.

Kierrät pöydästä pöytään,
kaikki kyselee mitä susta tulee isona.


2006, Nikolle, Darjalle, Veeralle, Hannalle ja Mariialle

HAIKEUDESTA
Nuoruuden haikeudessa yhdistyy kaikki saavuttamatta jäänyt ja
oma salaisuus, ett´ jonain päivänä onni kääntyy,
tässä käy ihan hyvin ja kaikki pelastuu.

Kuinka monta kertaa haikeus on tullut
käyttämättä jättämistäni tilaisuuksista,
joita joka puolelta tarjottiin.
Menneet hyvät ajat on ohi jo,
jäi vain kaunista surua,
taivaalle tuijottelua.

Haikeus on vivahdus kaikkiin klisheisiin,
se on ihania kuvia,
nuorista ja tunteellisista ja herkistä,
yksin sateessa.
Pieni hymy huuilla tai aamuyöllä kävelemässä rannoilla.
Yöretket leikkipuistoissa, keinut, lehdet,
hitaasti satava lumi.

Kumpi on haikeampi, ilta vai aamu?
Liittyykö haikeus menettämiseen vai jonkun hyvän muistamiseen?
Onko haikeus se aika, jota ei enää ole
vai se, jonka toivoisi vielä tulevan?

Haikeus on vivahdus kaikkiin klisheisiin,
se on ihania kuvia,
nuorista ja tunteellisista ja herkistä,
yksin sateessa.
Pieni hymy huulilla tai aamuyöllä kävelemässä rannoilla.
Yöretket leikkipuistoissa, keinut, lehdet,
hitaasti sulava lumi.

Haikeus tulee, kun mitään muuta ei enää ole.


2008 Villelle

YLIOPPILASMIEHEN YLISTYS
Ilomantsin metsiköstä nousi
poika nuori,
Ontronvaaran pellon reunaa
kulki hymyhuuli.

Tuo on mies me´estä tehty,
sokerista sorvaeltu,
suu somasti laulamahan,
jalat taiten tanssimahan.
Pese silmät, pää silitä,
harjaa hatun aluset.

Kuules sie tuhannen vanha,
ja ylioppilasmies!
Tuo hattu, jok´ on sulla,
tuot ei kanna kaikki miehet,
eikä pojat puoletkana,
kolmannetkana kosijat.
Verka on Virosta saatu,
Säteristä säälitetty.

Kuules sie tuhannen vanha,
ja ylioppilasmies!
Tuo lyyra, jok´ on sulla,
tuot ei kanna kaikki miehet,
eikä pojat puoletkana,
kolmannetkana kosijat.
Puuhka on tuotuna Turusta,
Saksan linnast sametti.

Tuo hattu jok´ on sinulla,
tuot ei kanna kaikki miehet.
Tuo lyyra jok´ on siulla,
tuot ei kanna kaikki miehet.
Tokrajärven tolloturvat, Lylyvaaran lylleröiset,
Kirvesvaaran kiltit miehet,
Sonkajan soriat sulhot.


2009, Jaakolle

PEHMEETÄ
Ihmiset on suoria selkiä,
tai taloja, joiden ikkunoissa ei näy valoja.
Ne on tyhjiä kuoria,
luulee olevansa vuoria
yksin hiljaa paikallaan.

Kuitenkaan sinä et oo kuin kuori,
kuitenkaan sinä et oo iso vuori.
Sulla on sisällä paljon pehmeetä, paljon pehmeetä.

Ei tarvii tehdä suuria uhrauksia,
kunhan lämmität sitä, joka istuu vierellä.
Et sä tarvii suuria suunnitelmia,
kunhan huolehdit siitä, joka on sua lähellä.

Kavereita kasassa,
ystäviä ympärillä.
Ollaan yhdessä maailmaa vastassa,
Otetaan yhdessä vastaan koko maailma!