Sunday, November 23, 2014

Ystävälle



Törmään entiseen parhaaseen ystävään,
jatkuvasti näyttelen ettei tunnu missään.
Olen ohi-käveltävä,
ilmaa, vaikka tiedän olevani sille lyijyä.

Näyttelen, että tuntuu kuin söisi hattaraa,
vaikka niellessä omaan rintaan syöpyy reikiä.





Friday, November 14, 2014

Maahan


Mieluiten minä kävisin maahan ja muuttuisin maaksi.

Mieluiten minä menisin metsään ja tulisin metsäksi.

Kävisin maahan makaamaan ja muuttuisin hiljaa.

Ottaisin meidät mukaan,
maahan, maaksi, metsään, metsäksi.

Muuttuisin varvuksi,
tulisin maisemaksi, oksaksi, kiveksi.

Vieriviereen veteen vedeksi.

Pimeä


Se on tyhjä ja loputon,
lopullinen sana lopulta.
Se on hukkuminen, sulkeminen,
ja ovi lukossa

Tarviin ajan mennä sinne rauhassa, antaa
vajota, laskeutua.
Pöly laskeutuu portaille,
lasin pohjalle,
hiekka mereen, järveen ja jokeen.

Vähitellen minä ja minun hiukkaset, hitaasti pohjalle.

Thursday, September 4, 2014

Eat the light

Eat the light,
let the darkness surround your toes, and your whole.

Let it all go, let the thoughts fall on paper,
worries from your shoulders, from pressing your temples,
sing them out out out.

Eat the light,
make your throat warm,
to light up your heart,
to warm up your stomach,
let the light go all the way down.

Let your chest go open,
ribs to crack with the light you eat,
the air you breathe,
and let it move in, out and down.

Monday, March 31, 2014

Minä laulan sinut / I sing you




Minä kirjoitan sinut, niin kuin Lapissa tuuli laulaa puun,
Minä kosketan sinut niin kuin idässä tuuli kaataa puut.
Minä odotan sinut, joskus etelässä sataa kaatamalla.
minä ärsytän sinut, niin kuin pimeä pelottaa talvella.


Unohdan niin kuin metsän
Tahdon niin kuin viimeisen kerran.


Sinä rakastat minut, koska luulet että voit kokonaan.
Sinä väsytät minut, niin kuin töiden jälkeen tavataan.
Sinä satutat minut, niin kuin hiljalleen haaleten.
Sinä korjaat minut, niin kuin ohueen koivuun nojaten.

Minä tajuan sinut, mutta sanot et saa selvää minusta.
Sinä kaadat minut, niin kuin helle horjuttaa askelta.
Minä nostan ylös itseni, niin kuin voima tulee merestä.
Sinä istut vieressä, kuin puut hoidetussa metsässä.


Unohdan niin kuin metsän
                   Tahdon niin kuin viimeisen kerran.


Minä luulen sinut, vaikka tiedän että aina uudestaan,
minä haluan sinut, niin kuin kadonneita tavaroita muistetaan.
Sinä kuulet minut, niin kuin hiljalleen haaleten,

minä huudan sinut, niin kuin pehmeään selkään nojaten.

Ruusuteetä


Mira osti meille ruusuteetä,
teepussissa lukee "Throw away your fear".

OK!

Heitän pelot mäkeen tai
parvekkeelta alas ja
yhtäkkiä kaikki on
kevyttä
laventelia
rauhaa
viimesiä lumenrippeitä
hentoa
vettä
ranskanpastillin sävyjä
hölkkään

Päällä mintunvihreä susipaita,
ylipitkää tukkaa otsalla, muutenvaan pitkää muualla.
Kynsissä on viikon vanhaa kirkkaana säteilevää aniliinia.

Sormet hakee melodiaa.

Uudet pelot eivät ole vielä löytäneet asuntoon ja sisälle minua.