Monday, December 19, 2011
connections
Friday, December 16, 2011
a kiss
Bergmannstrasse
sade
uin katuja pitkin
pyörällä,
hymyssä,
pimeessä,
vilkkuvissa valoissa,
lätäköissä,
kaikki kiiltää,
kaikki on kultaa.
Wednesday, December 7, 2011
Wednesday, November 2, 2011
Helsinki
on tutun kylmä.
on rauhan rauha.
Maisema on höyrynen, sumunen (smoked, tai sumutettu),
on epävarmuudesta varmuus.
On kesympiä variksia,
lehdettömämpiä puita,
hymyttömämpiä huulia.
Jokaiselle silmäparille on tyhjyys, johon tuijottaa,
ei oo niin tungosta, että vahingossa katsos ketään läpi tai suoraan silmiin.
Wednesday, October 26, 2011
nukkuminen
jatkuu vaan,
kunnes tuli unet silmien eteen elokuvina.
ja peitto lensi päälle,
tyyny ryömi ohimoa vasten.
Kunnes silmät sammu,
kumpikin kiinni.
Kunnes lauloit itsesi minun viereen lämmöksi
ja pieniksi eläimiksi
ja tuleviksi muistoiksi.
Friday, October 21, 2011
italialainen isoäiti
Ilma loppuu, savu tulee tänne asti ja tuhka.
Arvostelun määrä romuttaa koko korttelin,
ei mitään turhia hymyjä,
runsaasti hajuvettä.
sie haluat
huomion auringossa
________
En suostu nurkkapöytään,
vaan olen kaiken keskellä,
keskimmäisen pöydän päällä katseiden auringossa.
Saturday, October 15, 2011
making myself at home
lauantaiaamuna
Wednesday, October 12, 2011
keveyttä
Thursday, September 29, 2011
kotia
hujalla
Tutustua.
Monday, September 19, 2011
runo 26
Pääsit minun runooni.
Kirjoitin sinut paperille,
mustalla kynällä, pinkkiin vihkoon.
Siirrän sinua nyt koneelle, kun
viulumusiikki soi, kahvikoneet hurisee.
Ruskeet silmät, tärkeitä papereita.
Tuuli on syksy.
Viulu rauhoittaa.
Ajatukset on lämpimiä,
mutta väsymys iskee aaltoina, jotka on suuria ja leijonankitoja.
Kirjotan myös kauniin ja kiireen tähän,
rullaavaa amerikan englantia, huminaa, tai australiaa.
Hengitän rintakehäni liian auki.
Rintalasta halkee ja kylkiluut katkee ulospäin.
Keuhkot lentää taivaalle.
runo/poem 24
ja sohvakin oli punanen.
Tupakkaa leiju ilmassa.
Kaikki ne muistojen mahdollisuudet.
All the possible future memories I could have with these people here.
Haa haa, hiding colours,
effect making, having an,
disappearing futures, memories with friends never met.
I love you!
take my hand let´s lie together with the help of the drugs of tomorrow.
We are the freedom!
What makes you cry is all art, is all real.
Ja sen jälkeen voidaan kuolla tuolla.
runo 23
Silloin kun tekee mieli jäätelöä, pitää syödä sitä.
Johanneksen marjoja.
Pyöräily kaupungin läpi ja kotiin.
Lasia ja valoja.
Kauniin tytön hymyt.
runo 25
1. Tulee sisään, valo ylös.
2. Music fades out after min.
3. Take the knife, play when hit LOUD PARTY!
-food to people
-book, reading
music fade out
-man, the change of lights
-Shoot me!
-"the goulash is in the bathtub"
PLAY, fade in.
- toisella kerralla mukaan.
Pentti Saarikoski, Euroopan reunalla
Sunday, September 4, 2011
runo 21
vieraan näköisestä metsästä.
Kaksosten naurusuista pursuu
spagetit lattialle.
runo 20
Ne on sattumia ja kipeitä.
Ja mie oon niinku ne haihtuu.
Samassa hetkessä taas.
Sisällä on pehmee ja tummansininen.
runo 19
Ähky.
On paljon puhetta,
blaa blaa blaa.
No ei ehkä olis vielä pitäny astua ulos talosta.
Kipeetä nähdä maailma ja kaupunki.
Nyt tulee ikävä kaikkia.
Tuesday, August 23, 2011
Monday, August 22, 2011
runo 16
Saturday, August 20, 2011
15 runoa
14
Thursday, August 18, 2011
poem 13
Wednesday, August 17, 2011
runo 12
Tuesday, August 16, 2011
Monday, August 15, 2011
runo10
Saturday, August 13, 2011
Runo päivässä / päivä runossa (Ajatuksia)
runo 9
Friday, August 12, 2011
Mamman luokse
Mamman luokse mentäessä ollaan kohta perillä,
kun näkyy se valkonen sähkökoppi pienellä pellolla, hiekkatien varrella,
sen jälkeen pieni silta,
veden pinnassa sudenkorentoja.
Ja vastaan meitä halaa…
Mennään keittiön kautta, ei milloinkaan pääovesta,
tavarat oottaa penkillä, vahakankainen pöytäliina ja kaasuhella
tuoksuu oudolle, aina samalle.
Mamma nauraa pöydässä kaikille jutuille.
”voi herran jestas sentään!”
Mamma seisoo päällään ihan kaikissa paikoissa,
mutta on aina arvokas ja ryhdikäs, elegantisti tarmokas,
tukka nutturalla niskassa,
violetit kivet kiiltää korvissa.
Mamma kiipee koivuun…
ja latvustossa keinuu…
Thursday, August 11, 2011
runo päivässä (päivä runossa) 7
Wednesday, August 10, 2011
one poem in a day 6
Tuesday, August 9, 2011
runo päivässä nro 5
Monday, August 8, 2011
runo 3
runo 2
Friday, August 5, 2011
runo päivässä 1
Saturday, June 25, 2011
juoksukaupunki
Tapa
Mennään, mennään sinne merenrantaa,
josta Kaukokin laulaa,
jossa nään vedessä kuun ja taivaan.
Kerään kiviä sieltä,
olen montaa mieltä,
olen yksi ja kaksi,
ehkä muutun paremmaksi.
Enpä muuttunut miksikään,
en kanssas enkä yksinään.
Jäin vaan samaksi samaksi,
ehkä otan sen tavaksi.
to follow
You were not leaving, there was no one left to follow.
And we talked about following,
and I lost my opinion about it,
because it´s like borrowing someone else’s dream to leave.
I get a push, I get a free ride.
You stopped the time in the room.
You stretched it until you left,
and then the time started to rush forward with the speed of light.
The swedish dream
We walked side by side to the garden
where champagne was served.
Under the bright blue sky was the light pink lilac tree, under which
the bright young children played ball,
dressed in all the shades of their future fame.
The veranda buzzed with sunlight, cakes and smiles
and over-flowing pink champagne.
We slept inside the deepest talks and the scents of the dinner hours long.
We worked trough days and loved (trough) the nights,
inside the dream we dreamed of the castles and knights.
You wore the high hat and I wore one too,
we found old ideas and they were light blue.
intensity of
intensity of leaving (deep deep deeper),
lightness of sleeping (keep keep keeper),
necessity of sleeplessness (on on and on)
and yes i love you (all all, oh, all)
Monday, May 9, 2011
Ekaa kertaa
Ekaa kertaa, tai pitkästä aikaa, on sellanen olo, että en haluakaan lähteä jostain pois. En haluiskaan lähtee täältä Berliinistä pois. Pyörryttää.
Seikkailu ja endorfiini. Pitää lähteä sillon kun bileet on vielä menossa, sillon kun on vielä kivaa. Lähteminen tuo erilaisen fiiliksen kaikkeen. Nautin tästä. Kaikki on epävarmempaa ja tärkeempää, intensiivisempää.
Kuinka monta kertaa voi sanoa, että hyvästi ja silti hymyillä. Että nähdään taas pian, tai jos ei pian, niin joskus.
Ja miten koko ajan sanoo hei hei. Entä jos tää on viimenen kerta? Entä jos koko ajan on viimenen kerta? Kylmät väreet kylmät väreet varpaisiin poskiin reisiin polvilumpioiden sisäpuolille, rintarankaan, maksaan, verisuonten ulkopinnoille. Luihin ja ytimiin kylmät väreet, kohoo karvat pystyyn. Vatsa ja maha. Kohta pitää mennä töihin ja toivon, että Elin nukkuu nukkuu pitkään, sitten meen sen kanssa ulos.
Ja miltä tuntuu mennä kotiin, tavata siellä ihmiset. Miten minä selviin siitä? Miltä sitten tuntuu, kun istun keittiön pöydän ääressä Ilomantsissa ja katon ulos, luen Pogostan Sanomat ja Karjalaisen ja Suomen kuvalehden ja Annan ja pöydällä lojuvat postikortit uudestaan. Kissa on siinä. Miun mieli täällä samalla tavalla, kun se nyt seilaa ilomantsiin. Ja mietin, että soitan pianoa ja katon facebookin. Ja soitan lisää pianoa, meen juoksemaan. Kaikki on vähän unta. Vähän hidastettua. Sitten mummo tulee käymään ja puhutaan vähän, toistellaan sanoja ja uudestaan samat jutut. Ja mahassa tuntuu, kun mummo nousee ylös tuolista, koska se on vaikeeta ja se koskee. Tulee taas kylmät väreet. Pirkko tuo mansikoita kohta. Piirakoita, voita päälle, voissa on suolaa. Riisi on pehmeetä. Ja radiosta tulee puhetta musiikkia, mie ymmärrän sanat. Meen juoksemaan taas, meen ulos metsään ja laulan siellä laulun, eikä kukaan kuule. On linnut ja puut. Eikä oikeesti ketään muuta. Perhoset hiekkatiellä, siniset, pöly lentää kun juoksen ja juoksen. Meen uimaan. On yksin ja yksin taas. Luonto on vihree, mutta pienempi, mutta laajempi. Mutta äänet on kovemmat, kontrasti suurempi. Vertaa lintujen laulua hiljasuuteen tai metrojen, ihmisten, autojen, ambulanssien, huutojen, kielten, tuhansien lapsien itkuun ja niihin muihin ääniin, askeleet ja pyörät ja kirskunnat ja selittämättömät pamaukset, ovien kolaukset, roska-autot tyhjentää, puista tippuu siemeniä ropisemalla tai terälehtiä mansikkalumena.
Tuesday, April 26, 2011
Ukkonen
Monday, April 4, 2011
Talven loppu
Tuhannesta metristä voi nähdä jo kauas ja ottaa kiinni talven lopusta.
On muutama lumi, tuhansia kuusia.
Lauantaina
On lauantai tänään.
Tässä vuoristopurojen maassa sataa.
Aurinko polttaa iholle punan ja hiki valuu selkää pitkin alas.
Kukat kasvaa lumen keskeltä kohti taivasta.
Me kiivetään ylös ja ylös ja otetaan kiinni hetkistä,
puunoksista ja ajatelluista sanoista.
Mennään hiljaa ja kovaa,
sade rauhottaa kiireen ja ilma peseytyy puhtaammaksi.
Vesi kaatuu taivaalta alas niin kuin kukat kasvaa maasta ylös
ja ilma on tasapainoa.
pimeessä 2
Tuntu kun elokuun yöltä
ainakin hetken ja kasvot oli
terävät kun veistetyt ja ääni pehmee.
Minut naulattiin siihen paikkaan kun
ruoho jalkojen alla oli vihree ja kostee.
pimeessä
Mie poltan poskeni todella.
Mie valotan ajatukset yli.
Mie vallotan vuoret ja
hetket pimeessä on vaan kuin kuis-kuiskausta kaukaa.
aamupalalla
Teen teistä lauluja,
jotka kertoo minusta
ja iloista ja suruista
ja aamupalasta puutarhassa.
ajan aamua
Tuesday, March 15, 2011
Mustasta lattiasta heijastuvat kuvat,
Ovat niinkun lasi niinkun vesi
niinkun käsi,
ja veden liike silmiltä suuhun
käden liike sylistä silmille
pyyhkii suolat poskille poskille.
Itket nauramalla kaiken takia,
kun soitat meille taivaan ja tähdet ja tarinat.
Niinkun vesi ja meri ja järvi,
kun soitat meille taivaan
ja tähdet ja tarinat,
ruususuu
hei Ruususuu, saanko olla sun untuvan ääni?
Olisitko minun korvasieni, tai taikatyttö ja olkitukka,
puolukan kukkia surusta.
Rakennan sinulle patsaan männynneulasista ja puhuvista koskista.
Teetkö minulle talon pihlajanmarjoista ja tummista asioista.
täynnä kuusenkerkkäsiirappia.
Kaada minun suu täyteen muurahaisia.
hesitation
There's a little wanting in my chest,
but more, hesitation
to make the first step.
I look down and inside,
there's a little wanting in my chest,
saying ''go, go''
but hesitation whispers ''no, no, no, no''
There's a little bit of hope left in my eyes,
well no,
maybe more cold to make me wait on hold.
I look up in the air and
there's a little bit of hope in my eyes
saying go go
but my thoughts are freezing me and I wait on hold, on hold
Why are the eyes wanting to go, the blue, asking to go,
But my hands are staying still,
My mouth is shut.
juhannus 2010
Ruusuja pinnassa ja
pullot altaan pohjalla.
Sukellan olutta varten pohjaan asti.
Jään sinne ja juon, katson ylös veden läpi,
kun näkyy aurinko tai tähdet.
like did the thoughts
I walked it trough trough trough,
I talked you in the end.
It was on time
you hit the spot
Everything was on it’s place.
I walked trough the city
and saw the birds cry.
I heard the mothers, monsters and fathers shouting at their kids,
I met the eyes looking for someone.
I saw the streets and
I talked with everyone,
I met in my mind.
I counted the hundred dogs
and one golden deer and two balloons on the water and seven ducks.
The wind went trough me like did the thoughts.
Write about improvisation
Improvisation is an instant composition. I take a moment, I take a sound, I take few movements, I let the poem to become a poem. I show to the audience what there is, what they could see. And I let them see what they see, I don’t control them, I don’t want to control them. We are experiencing together what ever happens.
Let the poem to come out, let the sound to come, listen to the moment, and let the moment be as long or as short as it wants to be.
Improvisation could be reacting with your body to what’s happening. It’s not about thinking and it’s not about deciding with your head. It’s about being in the moment and making decisions as they come. It’s possible to change something in the space and it’s possible to support what’s happening in different ways.
Sunday, February 13, 2011
Four legs, two heads - 4 jalkaa ja 2 päätä
Rintakehä voi olla kuin litteä laatikko,
tai sali, jossa tanssii hengitys. Soittaa rintarangan pilliä, soittaa palkeita, haitaria, kylkiluiden urkuja.
My ribcage can be like a flat box for the small heart to beat beat beat.
Or an expanding room, for my breathe to dance around, to play the organs of the ribs, the accordeon, to send air to dance in all the smaller rooms of; my stomach, the face, the neck, the cells, the hands, the fingers, the toes, my head and the thoughts.
It’s for the heart to beat and to resonate. - ja sydän saa kaikua.