Thursday, July 13, 2017

Läpinäkyvä

Tulin takaisin eloon,
viikon jälkeen.
Viimeksi uin,
lammessa, keräsin rusketusta ja juoksin pakoon kuumassa.

Tuli täysikuu ja nyt se on häipymässä.
Minä heräämässä.
Maailma on kirkkaampi,
selkeempi, suurempi nyt,
kun ennen läpinäkyvää vettä.

Olin siellä koko viikon,
pieniä kaloja,
sade hakkaa pintaan,
välillä paistaa aurinko suoraan pohjaan asti ja pilvinen sää heijastuu peilistä.

Harjujen männyt vartiossa, seinämät, sammalet, kyyt, puolukankukat,
lupiinit, hyönteiset, muurahaiset ja paarmat.

Olin siellä ilman vaatteita, rinnat kelluu, sen verran mitä on,
silmät kiinni ja auki,
tukkaa aukee ympärillä kohti hentoja virtoja.  

paikallinen

kesä kun illalla käyn uimassa järvessä yksin pääskyt huutaa aamulla kahvia ja aurinko vanhoja vinyylejä vaikka bob marley ja hassisen kone luen kirjaa parvekkeella perhonen istuu selälle eikä liiku ilma kastelen mummon kukat vesiletkulla vesipisaroita,
paikallinen sadekuuro.

Tuesday, March 7, 2017

Helsinki

Sataa vettä ja
on pimeää kolmelta päivällä.
Autojen äänet
on unen läpi kovalla,
kun avaa ikkunan.
Sydämeen kohtaan sattuu ja
minä imeydyn pimeän läpi,
rännän, loskan, märän.

Sormista alkaa kasvaa aikuisen luut ja
kämmenen keskeltä sisäänpäin avautuu

tumma aukko, josta ennen tuli valo.

Sunday, November 27, 2016

Kielen alla huutaa jo

On pakko jo mennä.
Kutkuttaa kaikkia hermopäitä yhtä aikaa,
varsinkin kämmenissä, 
suussa, jalkaholvin kaaressa
ja siellä missä reidet loppuu.
Odotus. 
Huulten reunat on aukeemassa, 
kitalaen takaosassa tuntuu, 
sormien väleissä elää. 
Silmien ulkokulmissa. 
Rintojen alla olevien kylkiluiden kalvoilla. 
Vatsan viivan keskellä, alhaalla, alimpana,
missä häpyluu kurottaa kohti häntäluun viimeistä nikamaa.
Tässä on tunne, tässä on odotus.

Haluan malttaa odottaa, 

malttaa hengityksen antaa syöksyä sisään tyhjiin keuhkoihin. 

Kun kielen alla huutaa jo.

Katson


Katson, että on kaunista ja nään sisälle itseeni.
Katson, että omenapuu ja nään omat sisäelimeni roikkumassa pihan puussa, omat huuleni puolukan varvuissa, siniset silmäni mustikkametsässä, hiukseni heinässä, ihon lumen pinnassa, kivet on minun kovettuneet luut, kuivuneet oksat omia jänteitä, joista katosi vesi. Vesi järvessä on verta, mittakaava vain muuttuu. Sade on kyyneleitä ja kusta. Lumi on katoavia aikeita. Sohjo on toiveiden, aikomusten, ajatusten, aivojen solujen lapioitava mössö, johon liukastuu.
Sumu on kohtu, ja katoaa katseen alta. 

-->

Katson


Katson, että on kaunista ja nään sisälle itseeni.
Katson, että omenapuu ja nään omat sisäelimeni roikkumassa pihan puussa, omat huuleni puolukan varvuissa, siniset silmät mustikkametsässä, hiukset heinässä, ihon lumen pinnassa, kivet on minun kovettuneet luut, kuivuneet oksat omia jänteitäni, joista katosi vesi. Vesi järvessä on verta, mittakaava vain muuttuu. Sade on kyyneleitä ja kusta. Lumi on katoavia aikeita. Sohjo on toiveiden, aikomusten, ajatusten, aivojen solujen lapioitava mössö, johon liukastuu.
Sumu on kohtu, joka katoaa katseen alta. 


juhannus 2010


Ruusuja pinnassa ja rakkautta.
.
Sukellan olutta varten altaan pohjaan asti, syvään kylmään.
Jään sinne ja juon, katson veden läpi,

näen auringon tai tähdet