Thursday, July 13, 2017

Läpinäkyvä

Tulin takaisin eloon,
viikon jälkeen.
Viimeksi uin,
lammessa, keräsin rusketusta ja juoksin pakoon kuumassa.

Tuli täysikuu ja nyt se on häipymässä.
Minä heräämässä.
Maailma on kirkkaampi,
selkeempi, suurempi nyt,
kun ennen läpinäkyvää vettä.

Olin siellä koko viikon,
pieniä kaloja,
sade hakkaa pintaan,
välillä paistaa aurinko suoraan pohjaan asti ja pilvinen sää heijastuu peilistä.

Harjujen männyt vartiossa, seinämät, sammalet, kyyt, puolukankukat,
lupiinit, hyönteiset, muurahaiset ja paarmat.

Olin siellä ilman vaatteita, rinnat kelluu, sen verran mitä on,
silmät kiinni ja auki,
tukkaa aukee ympärillä kohti hentoja virtoja.  

paikallinen

kesä kun illalla käyn uimassa järvessä yksin pääskyt huutaa aamulla kahvia ja aurinko vanhoja vinyylejä vaikka bob marley ja hassisen kone luen kirjaa parvekkeella perhonen istuu selälle eikä liiku ilma kastelen mummon kukat vesiletkulla vesipisaroita,
paikallinen sadekuuro.