Sunday, November 27, 2016

Kielen alla huutaa jo

On pakko päästä.
Kutkuttaa kaikkia hermopäitä yhtä aikaa,
varsinkin kämmenissä, 
suussa, jalkaholvin kaaressa
ja siellä missä reidet loppuu.

Huulten reunat on aukeemassa, 
kitalaen takaosassa tuntuu, 
sormien väleissä elää. 
Silmien ulkokulmissa. 
Rintojen alla olevien kylkiluiden kalvoilla. 
Vatsan viivan keskellä, alhaalla, alimpana,
missä häpyluu kurottaa kohti häntäluun viimeistä nikamaa.

Haluan malttaa antaa ilman syöksyä sisään tyhjiin keuhkoihin. 

Mutta kielen alla kiehuu jo

Katson, on kaunista

Katson, että on kaunista ja nään sisälle itseeni. 
 
Katson, että omenapuussa roikkuu sisäelimeni,
omat huuleni puolukan varvuissa, 
siniset silmäni mustikkametsässä, 
hiukseni heinässä.

Katson, että on iho lumen pinta, ja oksat jänteitä, joissa ei kierrä verta. 
 
Sade on kyyneleitä ja kusta. 
Lumi on katoavaa aikomusta.
Sohjo on toiveiden, ajatusten, rukousten kinos, johon liukastuu. 

Katson, että on kaunista ja nään sisälle sinuun.
 
Kylmät huulesi katajanmarjassa, 
tummat silmäsi kuusien varjoissa,
hiuksia hiekalla.
 
Kuminan tuoksusi katoamassa, 
tummat silmät vielä minuun katsomassa, 
hiuksia hiekalla.
 
Kovettuneet kivet on luut, kynsien halkeamista heijastuvat kuut.
Vesi järvessä on verta, mittakaava vain puuttuu.

juhannus 2010


Ruusuja pinnassa ja rakkautta.
.
Sukellan olutta varten altaan pohjaan asti, syvään kylmään.
Jään sinne ja juon, katson veden läpi,

näen auringon tai tähdet

intensity of


intensity of leaving (deep deep deeper),
lightness of sleeping (keep keep keeping),
necessity of sleeplessness (on on and on)

and yes i love you (all all, oh, all)
A photo posted by @kaisa.liisa on

A photo posted by @kaisa.liisa on