Kädet tuntuu kuolleilta,
kävelen metässä ja kädet on taskuissa.
Ne lepää hanskojen sisällä, taskujen sisällä, ihan kun ne ei olis enää
elossa.
Näin neljä sitruunaperhosta viimesen viikon aikana.
Sanon vanhemmille ihmisille päivää, jos ne katsoo kohti.
Nyt kuvittelen kehon täyteen elävää,
ja kun teen niin, ni kädet on yhtäkkiä elävät.
Ne on hikiset. Ne tuntuu isoilta, kun tuon niihin huomiota.
Lämpimät ja isot.
Kädet on lämpimät ja isot.
Niillä on ikävä kosketusta. Käsillä on ikävä sitä, miltä tuntuu
koskettaa jonkun toisen ihmiset kättä. Miltä tuntuu antaa paino jonkun
toisen kannateltavaksi.
Iho muistaa miltä tuntuu antaa keho jonkun toisen koskettavaksi.
Pystyn kuvitteleen paljon.
Pystyn kuvitteleen miltä tuntuu Synen käsivarsi miun käsivarrella,
sen paino, se vieressä kävelemässä. Pystyn kuvitteleen Alvan painon, kun kannan sitä sylissä. Pystyn kuvittelemaan Sinin
kävelyn tahdin, kun se menee vähän lujempaa, sillä on kevyemmät jalat.
Pystyn kuvittelemaan Danin halauksen miun takin sisällä, kun se halas
mun ympäri Berliinissä sillalla.
Muistan miltä tuntuu laittaa pää jonkun toisen ihmisen syliin. Muistan
miltä tuntuu tanssia Nikon kanssa, miltä tuntuu tanssia Heikin kanssa ja
Terhin kanssa.
Muistan miltä tuntuu kantaa mun pyörää, portaita alas ja portaita ylös.
Tai pidellä siitä kiinni rullaportaissa. Muistan miltä tuntuu kantaa
reppuu, kun se on täynnä ruokaa kaupasta.
Muistan miltä tuntuu nojata selkää vasten ja kuunnella mitä
liikettä syntyy.
No comments:
Post a Comment