Katson, että on kaunista
ja nään sisälle itseeni.
Katson, että omenapuussa roikkuu
sisäelimeni,
omat huuleni puolukan varvuissa,
siniset silmäni mustikkametsässä,
hiukseni heinässä.
Katson, että on iho lumen pinta, ja
oksat jänteitä, joissa ei kierrä verta.
Sade on kyyneleitä ja kusta.
Lumi on katoavaa aikomusta.
Sohjo on toiveiden, ajatusten, rukousten
kinos, johon liukastuu.
Katson, että on kaunista ja nään sisälle
sinuun.
Kylmät huulesi katajanmarjassa,
tummat silmäsi kuusien varjoissa,
hiuksia hiekalla.
Kuminan tuoksusi katoamassa,
tummat silmät vielä minuun katsomassa,
hiuksia hiekalla.
Kovettuneet kivet on luut,
kynsien halkeamista heijastuvat kuut.
Vesi järvessä on verta,
mittakaava vain puuttuu.
No comments:
Post a Comment