Minä kirjoitan sinut, niin kuin Lapissa tuuli laulaa puun,
Minä kosketan sinut niin kuin idässä tuuli kaataa puut.
Minä odotan sinut, joskus etelässä sataa kaatamalla.
minä ärsytän sinut, niin kuin pimeä pelottaa talvella.
Unohdan niin kuin metsän
Tahdon niin kuin viimeisen kerran.
Sinä rakastat minut, koska luulet että voit kokonaan.
Sinä väsytät minut, niin kuin töiden jälkeen tavataan.
Sinä satutat minut, niin kuin hiljalleen haaleten.
Sinä korjaat minut, niin kuin ohueen koivuun nojaten.
Minä tajuan sinut, mutta sanot et saa selvää minusta.
Sinä kaadat minut, niin kuin helle horjuttaa askelta.
Minä nostan ylös itseni, niin kuin voima tulee merestä.
Sinä istut vieressä, kuin puut hoidetussa metsässä.
Unohdan niin kuin metsän
Tahdon niin kuin viimeisen kerran.
Minä luulen sinut, vaikka tiedän että aina uudestaan,
minä haluan sinut, niin kuin kadonneita tavaroita muistetaan.
Sinä kuulet minut, niin kuin hiljalleen haaleten,
minä huudan sinut, niin kuin pehmeään selkään nojaten.
No comments:
Post a Comment