Monday, May 9, 2011

Ekaa kertaa

Ekaa kertaa, tai pitkästä aikaa, on sellanen olo, että en haluakaan lähteä jostain pois. En haluiskaan lähtee täältä Berliinistä pois. Pyörryttää.

Seikkailu ja endorfiini. Pitää lähteä sillon kun bileet on vielä menossa, sillon kun on vielä kivaa. Lähteminen tuo erilaisen fiiliksen kaikkeen. Nautin tästä. Kaikki on epävarmempaa ja tärkeempää, intensiivisempää.

Kuinka monta kertaa voi sanoa, että hyvästi ja silti hymyillä. Että nähdään taas pian, tai jos ei pian, niin joskus.

Ja miten koko ajan sanoo hei hei. Entä jos tää on viimenen kerta? Entä jos koko ajan on viimenen kerta? Kylmät väreet kylmät väreet varpaisiin poskiin reisiin polvilumpioiden sisäpuolille, rintarankaan, maksaan, verisuonten ulkopinnoille. Luihin ja ytimiin kylmät väreet, kohoo karvat pystyyn. Vatsa ja maha. Kohta pitää mennä töihin ja toivon, että Elin nukkuu nukkuu pitkään, sitten meen sen kanssa ulos.

Ja miltä tuntuu mennä kotiin, tavata siellä ihmiset. Miten minä selviin siitä? Miltä sitten tuntuu, kun istun keittiön pöydän ääressä Ilomantsissa ja katon ulos, luen Pogostan Sanomat ja Karjalaisen ja Suomen kuvalehden ja Annan ja pöydällä lojuvat postikortit uudestaan. Kissa on siinä. Miun mieli täällä samalla tavalla, kun se nyt seilaa ilomantsiin. Ja mietin, että soitan pianoa ja katon facebookin. Ja soitan lisää pianoa, meen juoksemaan. Kaikki on vähän unta. Vähän hidastettua. Sitten mummo tulee käymään ja puhutaan vähän, toistellaan sanoja ja uudestaan samat jutut. Ja mahassa tuntuu, kun mummo nousee ylös tuolista, koska se on vaikeeta ja se koskee. Tulee taas kylmät väreet. Pirkko tuo mansikoita kohta. Piirakoita, voita päälle, voissa on suolaa. Riisi on pehmeetä. Ja radiosta tulee puhetta musiikkia, mie ymmärrän sanat. Meen juoksemaan taas, meen ulos metsään ja laulan siellä laulun, eikä kukaan kuule. On linnut ja puut. Eikä oikeesti ketään muuta. Perhoset hiekkatiellä, siniset, pöly lentää kun juoksen ja juoksen. Meen uimaan. On yksin ja yksin taas. Luonto on vihree, mutta pienempi, mutta laajempi. Mutta äänet on kovemmat, kontrasti suurempi. Vertaa lintujen laulua hiljasuuteen tai metrojen, ihmisten, autojen, ambulanssien, huutojen, kielten, tuhansien lapsien itkuun ja niihin muihin ääniin, askeleet ja pyörät ja kirskunnat ja selittämättömät pamaukset, ovien kolaukset, roska-autot tyhjentää, puista tippuu siemeniä ropisemalla tai terälehtiä mansikkalumena.

No comments:

Post a Comment