We are warriors,
waiting for the war.
We are kittens and cubs,
full of soon exploding life.
Thursday, March 21, 2019
Saturday, January 12, 2019
ei nimiä
Valkonen t-paita.
Iholla nälkä.
Kylmiä väreitä,
ei lämmitä enää.
ei lämmitä enää.
Sen kieli mun
suussa.
"Kosketa lantiota, kosketa selkää."
kuiskaa ja niin hiljaa ettei kuulu mitään ääntä,
ettei nukkuvat herää.
ettei nukkuvat herää.
Friday, January 11, 2019
Syyskuu
Mulla on
mustaherukoita pellossa ja paljon enemmän ilmaa kuin muistan
hengittää. Sinisuohaukat huutelee toisilleen ja mulle,
ajattelen
kaikkia, jotka tällä hetkellä koskettaa.
Muistan niiden
kosketuksia, huulia, ihoa, luitten eri käänteitä. Miten ehtisin
kirjottaa niistä kaikista laulun?
Jokaisella on omat
kaaret, jokaisella, jokaiselle on oma aika. Alkaa, loppuu, kertoo
kertomusta ja tarinaa ja samalla ei, jokainen on vaan nyt just nyt
eikä sen ihmeempiä.
Tukka on
samanpitunen kun kynitty pelto, pehmeetä olkee.
Tuun sulle syliin,
kun kuu nousee ja tulee pimeä. Tuun sulle syliin, kun itkettää ja
en tiedä miksi.
Tuesday, March 27, 2018
Norvegian wood
Kävelen sen
perässä,
joka puhuu,
kävelen metsässä,
jonka yksin,
istun vieressä.
Kun lehdet tippuu,
odotan,
että tulee pian
ja kylmä, kun
lähdetään,
kun sade kohta
nukahtaa.
Walking behind,
mountains and curve
of the hips
touching other lips.
Thursday, July 13, 2017
Läpinäkyvä
Tulin takaisin eloon,
viikon jälkeen.
Viimeksi uin,
lammessa, keräsin rusketusta ja juoksin pakoon kuumassa.
Tuli täysikuu ja nyt se on häipymässä.
Minä heräämässä.
Maailma on kirkkaampi,
selkeempi, suurempi nyt,
kun ennen läpinäkyvää vettä.
Olin siellä koko viikon,
pieniä kaloja,
sade hakkaa pintaan,
välillä paistaa aurinko suoraan pohjaan asti ja pilvinen sää heijastuu peilistä.
Harjujen männyt vartiossa, seinämät, sammalet, kyyt, puolukankukat,
lupiinit, hyönteiset, muurahaiset ja paarmat.
Olin siellä ilman vaatteita, rinnat kelluu, sen verran mitä on,
silmät kiinni ja auki,
tukkaa aukee ympärillä kohti hentoja virtoja.
viikon jälkeen.
Viimeksi uin,
lammessa, keräsin rusketusta ja juoksin pakoon kuumassa.
Tuli täysikuu ja nyt se on häipymässä.
Minä heräämässä.
Maailma on kirkkaampi,
selkeempi, suurempi nyt,
kun ennen läpinäkyvää vettä.
Olin siellä koko viikon,
pieniä kaloja,
sade hakkaa pintaan,
välillä paistaa aurinko suoraan pohjaan asti ja pilvinen sää heijastuu peilistä.
Harjujen männyt vartiossa, seinämät, sammalet, kyyt, puolukankukat,
lupiinit, hyönteiset, muurahaiset ja paarmat.
Olin siellä ilman vaatteita, rinnat kelluu, sen verran mitä on,
silmät kiinni ja auki,
tukkaa aukee ympärillä kohti hentoja virtoja.

paikallinen
kesä kun illalla käyn uimassa järvessä yksin pääskyt huutaa aamulla
kahvia ja aurinko vanhoja vinyylejä vaikka bob marley ja hassisen kone
luen kirjaa parvekkeella perhonen istuu selälle eikä liiku ilma kastelen
mummon kukat vesiletkulla vesipisaroita,
paikallinen sadekuuro.
paikallinen sadekuuro.
Subscribe to:
Posts (Atom)