Maaliskuussa 2020

Kädet tuntuu kuolleilta, kävelen metässä ja kädet on taskuissa. Ne lepää hanskojen sisällä, taskujen sisällä, ihan kun ne ei olis enää elossa. Näin neljä sitruunaperhosta viimesen viikon aikana. Sanon vanhemmille ihmisille päivää, jos ne katsoo kohti. Nyt kuvittelen kehon täyteen elävää, ja kun teen niin, ni kädet on yhtäkkiä elävät. Ne on hikiset. Ne tuntuu isoilta, kun tuon niihin huomiota. Lämpimät ja isot. Kädet on lämpimät ja isot. Niillä on ikävä kosketusta. Käsillä on ikävä sitä, miltä tuntuu koskettaa jonkun toisen ihmiset kättä. Miltä tuntuu antaa paino jonkun toisen kannateltavaksi. Iho muistaa miltä tuntuu antaa keho jonkun toisen koskettavaksi.

Pystyn kuvitteleen paljon.

Pystyn kuvitteleen miltä tuntuu Synen käsivarsi miun käsivarrella, sen paino, se vieressä kävelemässä. Pystyn kuvitteleen Alvan painon, kun kannan sitä sylissä. Pystyn kuvittelemaan Sinin kävelyn tahdin, kun se menee vähän lujempaa, sillä on kevyemmät jalat. Pystyn kuvittelemaan Danin halauksen miun takin sisällä, kun se halas mun ympäri Berliinissä sillalla. Muistan miltä tuntuu laittaa pää jonkun toisen ihmisen syliin. Muistan miltä tuntuu tanssia Nikon kanssa, miltä tuntuu tanssia Heikin kanssa ja Terhin kanssa. Muistan miltä tuntuu kantaa mun pyörää, portaita alas ja portaita ylös. Tai pidellä siitä kiinni rullaportaissa. Muistan miltä tuntuu kantaa reppuu, kun se on täynnä ruokaa kaupasta. Muistan miltä tuntuu nojata selkää vasten ja kuunnella mitä liikettä syntyy.

Integrity

Pelottaa jos ikkunat hajoaa tuulessa säpäleiksi. Räjähtää rikki ja tuuli tuulee sisälle.

Niskalihakset.
Hengitys.
Ihon rajat.
Hajoominen.

Nesteet leijumassa ilmassa kenen tahansa kauniin läpi, ohi, vasten ja sisälle.
Sekottuu toisten nesteisiin, hamuaa, haluaa, kietoutuu, kaivautuu.

Ja sitten ne muuttuu kyyneileksi.

We are

We are warriors,
waiting for the war.
We are kittens and cubs,
full of soon exploding life.

ei nimiä

Valkonen t-paita.
Iholla nälkä.

Kylmiä väreitä, 
ei lämmitä enää.

Sen kieli mun suussa. 

"Kosketa lantiota, kosketa selkää."

kuiskaa ja niin hiljaa ettei kuulu mitään ääntä, 
ettei nukkuvat herää.

Syyskuu

Mulla on mustaherukoita pellossa ja paljon enemmän ilmaa kuin muistan hengittää. Sinisuohaukat huutelee toisilleen ja mulle,

ajattelen kaikkia, jotka tällä hetkellä koskettaa. 

Muistan niiden kosketuksia, huulia, ihoa, luitten eri käänteitä. Miten ehtisin kirjottaa niistä kaikista laulun?

Jokaisella on omat kaaret, jokaisella, jokaiselle on oma aika. Alkaa, loppuu, kertoo kertomusta ja tarinaa ja samalla ei, jokainen on vaan nyt just nyt eikä sen ihmeempiä.

Tukka on samanpitunen kun kynitty pelto, pehmeetä olkee.

Tuun sulle syliin, kun kuu nousee ja tulee pimeä. Tuun sulle syliin, kun itkettää ja en tiedä miksi.

Norvegian wood

Kävelen sen perässä,

joka puhuu,

kävelen metsässä,

jonka yksin, 

istun vieressä.

Kun lehdet tippuu,

odotan,

että tulee pian

ja kylmä, kun lähdetään,

kun sade kohta nukahtaa.

Walking behind,

mountains and curve of the hips

touching other lips.

To surrender

For one to surrender, other needs to surround. (syli)