Kyyneleet kuluu
meret valuu
meri on äiti
suola on raha
laiva on kohtu
suolainen meri kannattelee
vesi on jumala
oon 70% vettä
kuun vetovoima vetää kyyneliä ulos silmistä
lattialla selällään itkiessä kyyneleet valuu korviin.
Kyynelee kuuluu mereen, ei korviin.
1
Paikka on samalla seinä ja sammalta. Se on kapea, puut kohoaa molemmin puolin, sinne tulee kaikki eläimet. Se avautuu ylöspäin, kohti taivasta, kohti puiden latvoja, siellä asutaan auringossa.
Kun jalkojen alla on kapea lattia, sielu kohoaa korkeammalle ja vajoaa syvemmälle. Se leikkaa maailman läpi ja toisiin ulottuvuuksiin, hohtaa kultaa ja tihkuu valoa.
Siellä kasvaa kaikki kasvit, elää kaikki eläimet, tuntee jokaisen sanan, muistaa jokaisen tarinan, kärsii jokaisen kivun ja kaikki kohtalot.
Tässä on suikale kaikkeutta, sen seinää peittää muratti ja pohjalla on muuri.
2
On lyhyt matka kukkiin ja kaivonpohjalle.
On lyhyt matka haistaa hiki
ja vieraiden ihmisten kasvattamat appelsiinit.
3
Muserran väriä suuremmalle alueelle, kuvittelen kuinka varpaiden välit täyttyy punaisesta väristä, niinkuin ruusujen terälehtien.
Verisuonet niinkuin appelsiinien värisestä, silmien valkoinen niinkuin musteen mustasta, puserran väriä niinettä se täyttää kaiken, oksien välit, pään ontelot, kaikki reiät, aukot muistissa, kivien suonet, puhallettujen lasimaljakoiden ilmareiät.
Varjojen ja esineiden välimatka täyttyy kultaisella, muurahaisten vatsat valkoisella.
Multa ja maa, kaikki ilma tulee siniseksi ja kohta minua ei enää tarvita kuin katsomaan.
