1
Paikka on samalla
seinä ja sammalta. Se on kapea, puut kohoaa molemmin puolin, sinne
tulee kaikki eläimet. Se avautuu ylöspäin, kohti taivasta, kohti
puiden latvoja, siellä asutaan auringossa.
Kun jalkojen alla on
kapea lattia, sielu kohoaa korkeammalle ja vajoaa syvemmälle. Se
leikkaa maailman läpi ja toisiin ulottuvuuksiin, hohtaa kultaa ja
tihkuu valoa.
Siellä kasvaa
kaikki kasvit, elää kaikki eläimet, tuntee jokaisen sanan, muistaa
jokaisen tarinan, kärsii jokaisen kivun ja kaikki kohtalot.
Tässä on suikale
kaikkeutta, sen seinää peittää muratti ja pohjalla on muuri.
2
On lyhyt matka
kukkiin ja kaivonpohjalle.
On lyhyt matka
haistaa hiki
ja vieraiden
ihmisten kasvattamat appelsiinit.
3
Muserran väriä
suuremmalle alueelle, kuvittelen kuinka varpaiden välit täyttyy
punaisesta väristä, niinkuin ruusujen terälehtien.
Verisuonet niinkuin
appelsiinien värisestä, silmien valkoinen niinkuin musteen
mustasta, puserran väriä niinettä se täyttää kaiken, oksien
välit, pään ontelot, kaikki reiät, aukot muistissa, kivien
suonet, puhallettujen lasimaljakoiden ilmareiät.
Varjojen ja
esineiden välimatka täyttyy kultaisella, muurahaisten vatsat
valkoisella.
Multa ja maa, kaikki
ilma tulee siniseksi ja kohta minua ei enää tarvita kuin katsomaan.