Sunday, November 27, 2016

Katson


Katson, että on kaunista ja nään sisälle itseeni.
Katson, että omenapuu ja nään omat sisäelimeni roikkumassa pihan puussa, omat huuleni puolukan varvuissa, siniset silmät mustikkametsässä, hiukset heinässä, ihon lumen pinnassa, kivet on minun kovettuneet luut, kuivuneet oksat omia jänteitäni, joista katosi vesi. Vesi järvessä on verta, mittakaava vain muuttuu. Sade on kyyneleitä ja kusta. Lumi on katoavia aikeita. Sohjo on toiveiden, aikomusten, ajatusten, aivojen solujen lapioitava mössö, johon liukastuu.
Sumu on kohtu, joka katoaa katseen alta. 


No comments:

Post a Comment